Olet tässä:

Etusivu > Avustuskohteissa nyt > 11.5.2016 Ecuadorin maanjäristyksen kauhut

Tilanne maailmalla - klikkaa uutisen otsikkoa ja lue lisää

15.05.2016

11.5.2016 Ecuadorin maanjäristyksen kauhut

11.5.2016 Ecuadorin maanjäristyksen kauhut
Maria kertoo jääneensä jääkaapin puristuksiin maanjäristyksen aikana. Nyt hän on koditon jo toista kertaa luonnonkatastrofin takia. Hänen yksinkertainen pyyntönsä on: "Minä tarvitsen apua."

Maria Bele Artiaga kokee luonnonkatastrofin jo toista kertaa. Hän kuvailee ShelterBoxin avustustiimiläisille täpärää pelastumistaan.

Maria seisoo kotinsa raunioiden edessä Portoviejon laitamilla Manavin provinssissa. Oli aikainen ilta kolme viikkoa sitten, kun 7,8 magnituden maanjäristys iski; 659 ihmistä kuoli ja 28.000 loukkaantui. Järistys tunnettiin Kolumbiassa ja Perussa asti ja seuraavan 24 tunnin aikana koettiin yli 55 jälkijäristystä.

Maria oli yksin kotona katsomassa televisiota. Hänen miehensä ja poikansa olivat ulkona. Maria kuvailee: "Koko talo alkoi täristä. Oloni oli sekava kuin olisin itse ollut pesukoneessa ja kaikki pyöri ympärilläni. Juoksin ulos, oli pimeää, kompastuin ja kaaduin maahan."

"Kun makasin maassa, järistys heitti jääkaappini talostamme ja se päätyi minun päälleni rusentaen minut maata vasten. Vasen lantioni ja jalkani olivat aivan mustana ja kävely oli vaikeaa monta päivää järistyksen jälkeen. Pystyin vain makaamaan ja katsomaan taloni raunioita. En pystynyt liikkumaan ja olin shokissa. Luulin, että maailmanloppu oli tullut."

Sitten Maria kuuli naapurinsa huutavan apua. "Hän kuulosti niin kauhistuneelta enkä tiennyt, oliko hän kunnossa. Minä en pystynyt kävelemään ja maa tärisi edelleen. Keräsin kaikki voimani ja vedin itseni vapaaksi ja ryömin naapurini taloa kohti. Onneksi hän ei ollut loukkaantunut, vain erittäin järkyttynyt."

Maria on valitettavasti kohdannut luonnon raivon aikaisemminkin. "Tämä on jo toinen kerta, kun menetän kotini. Olen kotoisin Venezuelasta ja siellä hurrikaani tuhosi kotini täysin. Muistan sen metelin ja salamat. Sitten tulin Ecuadoriin aloittaakseni alusta, mutta nyt tämä tapahtui uudelleen. Minä tarvitsen apua." Maria, hänen miehensä ja poikansa asuvat tällä hetkellä naapuriensa luona, ja seuraava vaihe on epävarma.

ShelterBoxin avustustiimiläiset Jonathan Berg ja Celine Chhea löysivät Marian tiensivusta läheltä kotinsa raunioita, kun he olivat arvioimassa avuntarvetta maaseudulla Portoviejon ulkopuolella. Celine kuvailee heidän matkaansa maanjäristyksen keskusalueelle: "Maanjäristyksen tuhot ovat hyvin hajanaisia. Voit edetä useita kilometrejä ilman mitään tuhoja ja sitten tulet alueelle, joka on tuhoutunut kokonaan. Se on hyvin yllättävää."

"Matkustaminen alueelta toiselle polttavassa kuumuudessa sydäntä särkevien näkymien keskellä, on rankkaa. Mutta se ei ole mitään verrattuna siihen, mitä nämä järistyksestä kärsineet ihmiset ovat kokeneet."

ShelterBox toimittaa Ecuadoriin tuhansia ShelterKittejä. Nämä sisältävät työkaluja ja pressuja, joko väliaikaisten suojien rakentamiseen tai vaurioituneiden kotien korjaamiseen. Olemme toimittaneet myös aurinkolamppuja, moskiittoverkkoja, peittoja ja vedenpuhdistusvälineitä. Alueella on edelleen vesikriisi, sillä paikalliset vesilaitokset vaurioituivat järistyksessä ja pellot ja sadot saastuivat tulvavesistä. ShelterBox työskentelee Progadin kanssa, mikä on paikallinen järjestö, mikä keskittyy kaupunkien sosiaalisiin kehityshankkeisiin. Tutustuimme järjestöön toisen yhteistyökumppanimme Habitat for Humanity kautta. Habitatin kanssa olemme tehneet yhteistyötä Chilessä ja Panamassa.

Portoviejon alue kärsi eniten järistyksessä, mutta on silti saanut hyvin vähän kansainvälistä tai hallituksen apua. Jon Berg kertoo: "Kun tapasimme Portoviejon apulaispormestarin ja kiersimme etsien mahdollista aluetta varastoimiseen, näimme suuria määriä uusia arkkuja, jotka olivat vielä kääreissään odottaen käyttöä. Tämä varastoalue on osa kunnallishallinnon aluetta, jossa 300 kotitaloutta asuu edelleen leiriolosuhteissa. Ruumisarkut muistuttavat heistä, jotka eivät olleet niin onnekkaita. Mantan satamassa ihmiset työskentelevät edelleen ruumishuoneilla myöhään iltaan, mikä kertoo edelleen edessä olevien hautajaisten suuresta määrästä."

Yksi positiivisista asioista on, että suurin osa sähköntuotannosta on saatu palautettua, kuten mobiiliverkko. Polttoaineen ja dieselin saanti on taattu kansalliselta tasolta. Raunioiden raivaaminen on edelleen käynnissä, mutta uudelleenrakentamisesta ei ole vielä merkkejä. Jon lisää: "Useimmat ihmiset maaseudulla asuvat tiilistä ja sementistä tehdyissä taloissa. Heillä ei ole asuntolainoja, mutta sen sijaan he käyttävät kaiken ajan mittaan keräämänsä rahan materiaalien ostoon. Kun tällainen katastrofi iskee, heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin aloittaa tämä uuvuttava prosessi alusta."

Tiedonkeruumatkallaan Jonathan ja Celine kuulivat monia sydäntäsärkeviä tarinoita. Jon kertoo: "Rio Chicon viereisessä kylässä oli luostarikoulu. Siitä on jäljellä enää suuri määrä kivimurskaa. Koulu oli nelikerroksinen ja järistyksen alkaessa viisi nunnaa oli pohjakerroksessa ja kuusi ylimmässä kerroksessa. Koko rakennus romahti. Meteli on niin kova, että koko kylä tuli juosten paikalle. Kaikki aloittivat raunioiden raivaamisen niin nopeasti kuin mahdollista saadakseen pelastettua raunioihin jääneitä. Viisi pohjakerroksessa ollutta nunnaa menehtyivät, mutta viisi ylimmässä kerroksessa ollutta saatiin pelastettua ja ovat nyt toipumassa. Kuudes ei selviytynyt."


Lähettäjä
15.05.2016

RSS News from UK